Kyllähän me kaikki tiedämme miten innolla marja- ja sienihullut hehkuttavat harrastustaan. Saalista tulee korin täydeltä, herkkutattien lakit ovat suuria kuin ruokalautaset, metsässä on ah niin ihanaa, eikä niitä parhaita kasvupaikkoja vahingossakaan paljasteta kenellekään. Vähän sama kuin pilkkimiehillä: kaveri neuvotaan juuri väärään kohtaan, ei sinne, mistä ne suurimmat ahvenet kautta aikain ovat nousseet.

Minäpä kerron teille miten juttu todellisuudessa menee. Otetaan esimerkiksi tämä päivä.

Metsään on lähdettävä heti aamusta. Suunnitelmat sekä tavoitteet ovat selkeät: rouskuja suolasieniä varten. Kanttarelleja ei tartte enää, niitä on pakastimessa vaikka kuinka. Alkuun käydään kokemusten viisastuttamana kartoittamassa puolukkapaikat valmiiksi. Toisaalta kilpailu parhaista apajista käy kiivaana, ensimmäiset vetelevät poimurit tanassa menemään jo puoliraakaa marjaa.

Ah, aurinko paistaa, leppeässä tuulessa on jo aavistus syksyn tuntua. Mikäpä on ihmisen vapaapäiväänsä viettää.
Naps. Ensimmäinen lentävä sika eli hirvikärpänen yrittää tunkea silmään. Onneksi on riittävän viileää pitää pipoa, ei tartte koko iltaa kaivella ötököitä päästään. Korkeintaan alushousuistaan. Aina ne jonkun raon vaatetuksesta löytävät. 

Ähellät menemään risukossa. Ahne metsänomistaja on pistänyt rinteen sileäksi. Vaan ei huolta, alempana riittää vielä metsääkin.
Mutta mitäs keltaista tuossa pilkottaa? Jos nyt kuitenkin nuo kanttarellit tuosta, eihän niitä nyt ottamattakaan voi jättää. ja tatteja, nam nam. Jaa, tämä onkin toukkaa täynnään. Lampaankääpäkin kelvannut. Tietysti. Lopulta rapsuttelet voitatin niljakasta pintakerrosta kädet tahmassa. Pyyhit kouria sammalikkoon, ja syöt mustikoita (joissa on vielä maku tallella, ja kokoa enemmän kuin aikaisemmin poimituissa, tietty).

Hiki valuu kivasti, kännykkä näyttää askeleita kertyneen reippaasti, kun suunnistat takaisin autolle kantamustesi kanssa. Siivoat paistinpannulle sopivan sekasetin - ja uusin voimin isket rouskut pataan.
Mutta mit vit!!! Mikä tämä karmaiseva katku on?! 
Kipität keittiöstä olohuoneeseen googlettamaan.
Pahat aavistukset valtaavat mielesi.
Ja dadaa! Lakritsirouskuahan sitä on ämpäriin onnistunut poimimaan.

Lopulta teet iltalenkin jätekatoksen kompostipöntölle. 
Että se niistä suolasienistä...
Mutta olihan päivä muuten mukava, ja jos nyt joku punikkitatti sattui paistumaan hiukka liian lyhyen aikaa, niin ainahan voi huomenna käyttää kuminauhallisia housuja. 
Tai mekkoa - kun kesävaatteissa kuitenkin tarkenee sentään sisätiloissa vielä.