Kyllähän me kaikki tiedämme miten innolla marja- ja sienihullut hehkuttavat harrastustaan. Saalista tulee korin täydeltä, herkkutattien lakit ovat suuria kuin ruokalautaset, metsässä on ah niin ihanaa, eikä niitä parhaita kasvupaikkoja vahingossakaan paljasteta kenellekään. Vähän sama kuin pilkkimiehillä: kaveri neuvotaan juuri väärään kohtaan, ei sinne, mistä ne suurimmat ahvenet kautta aikain ovat nousseet.

Minäpä kerron teille miten juttu todellisuudessa menee. Otetaan esimerkiksi tämä päivä.

Metsään on lähdettävä heti aamusta. Suunnitelmat sekä tavoitteet ovat selkeät: rouskuja suolasieniä varten. Kanttarelleja ei tartte enää, niitä on pakastimessa vaikka kuinka. Alkuun käydään kokemusten viisastuttamana kartoittamassa puolukkapaikat valmiiksi. Toisaalta kilpailu parhaista apajista käy kiivaana, ensimmäiset vetelevät poimurit tanassa menemään jo puoliraakaa marjaa.

Ah, aurinko paistaa, leppeässä tuulessa on jo aavistus syksyn tuntua. Mikäpä on ihmisen vapaapäiväänsä viettää.
Naps. Ensimmäinen lentävä sika eli hirvikärpänen yrittää tunkea silmään. Onneksi on riittävän viileää pitää pipoa, ei tartte koko iltaa kaivella ötököitä päästään. Korkeintaan alushousuistaan. Aina ne jonkun raon vaatetuksesta löytävät. 

Ähellät menemään risukossa. Ahne metsänomistaja on pistänyt rinteen sileäksi. Vaan ei huolta, alempana riittää vielä metsääkin.
Mutta mitäs keltaista tuossa pilkottaa? Jos nyt kuitenkin nuo kanttarellit tuosta, eihän niitä nyt ottamattakaan voi jättää. ja tatteja, nam nam. Jaa, tämä onkin toukkaa täynnään. Lampaankääpäkin kelvannut. Tietysti. Lopulta rapsuttelet voitatin niljakasta pintakerrosta kädet tahmassa. Pyyhit kouria sammalikkoon, ja syöt mustikoita (joissa on vielä maku tallella, ja kokoa enemmän kuin aikaisemmin poimituissa, tietty).

Hiki valuu kivasti, kännykkä näyttää askeleita kertyneen reippaasti, kun suunnistat takaisin autolle kantamustesi kanssa. Siivoat paistinpannulle sopivan sekasetin - ja uusin voimin isket rouskut pataan.
Mutta mit vit!!! Mikä tämä karmaiseva katku on?! 
Kipität keittiöstä olohuoneeseen googlettamaan.
Pahat aavistukset valtaavat mielesi.
Ja dadaa! Lakritsirouskuahan sitä on ämpäriin onnistunut poimimaan.

Lopulta teet iltalenkin jätekatoksen kompostipöntölle. 
Että se niistä suolasienistä...
Mutta olihan päivä muuten mukava, ja jos nyt joku punikkitatti sattui paistumaan hiukka liian lyhyen aikaa, niin ainahan voi huomenna käyttää kuminauhallisia housuja. 
Tai mekkoa - kun kesävaatteissa kuitenkin tarkenee sentään sisätiloissa vielä. 
 

Kesäloma on kuin silta yli synkän virran - toiset se pelastaa vapaudellaan, toiset takaisin työhön päästämällä.

Lehtien mukaan se päästää monet myös avioliitosta: lomien jälkeen alkaa erobuumi. 
Erotarinoita on varmaan yhtä monta kuin eroja. Hyvin paljon on myös niitä ihmisiä, jotka lataavat lkesälomaan mielettömästi odotuksia. Kaiken talvea listataan missä käydään ja mitä tehdään. Lomaakin aletaan sitten aikanaan suorittaa, pahimmillaan taulukon mukaan, sekuntikellon tarkkuudella. On ehdittävä sitä, on ehdittävä tätä, mentävä sinne ja tänne ja vielä tuonne.

Näin vasta elokuussa kesälomalle päässeelle tuo helpotusta se, miten Suomi menee ns. turistikohteiden osalta hyvin pitkälti kiinni jo heti kohta heinäkuun loputtua. Saa surutta sekä säälimättä yliviivata listalta heti runsaasti rivejä, eli paikkoja, joissa olisi ollut mukava tänä kesänä käydä. Osittainhan tämä johtuu siitä, että halpa opiskelijatyövoima palaa pulpetteihinsa. Osittain siitä, ettei täällä muisteta varsinaisen kesälomakauden alkavan Euroopassa vasta nimenomaan elokuussa. Jos turisteja tahdotaan, olisi oltava jotain tarjollakin. Nyt kun sääkartat hehkuvat punaisena tuolla etelämpänä asiansa osaava bisnesihminen markkinoisi Suomea paikkana, jossa on hyvä huokaista ah niin ihanassa viileässä vehreydessä!
Tosin taitaa olla niin, että nekin mainostamiset hyödyttäisivät enemmän Ruotsia, jonka valuutta on sukeltanut arvoltaan pohjamutiin. Nyt on halvempaa matkustaa muualle.Ja matkustaahan kesälomalla monen mielestä nimenomaan pitää, suorastaan pakottavaa tarvetta moiseen tunnetaan. It´s now or never!

Vaikka itse pidin kalenterin tyhjänä etukäteen, se täyttyi aivan riittävästi. Laiskuus sitä paitsi suojelee ylisuorittamiselta usein.
Yhdessä kohtaa senkään varaan tosin ei voi heittäytyä: hamsteroinnilta on vaikea suojautua, kun luonto tarjoilee parastaan. Miten voi muka olla menemättä metsään, mustikoitahan on saatava, samoin sieniä? Tai kuinka raaskisi antaa marjapensaiden tyhjentyä omia aikojaan? Entä kun sisko tuo kasan kesäkurpitsan mötkäleitä? Omenapuiden allakin täytyisi aloittaa pudokkaiden haravointi ja kompostiin kärrääminen. Ja tyrniä, sitä on käytävä poimimassa heti kun kypsyvät! Jokohan ne ennen loman loppua olisivat? 
Matotkin on käytävä pesemässä, aikaisemmin ei jaksanut. Työ pusersi joka pisaran puhtia koko alkukesän. 
Olenko kummajainen, jos en pulahda johonkin jorpakkoon yhtään kertaa? 

Kaikki muut ovat niiiin kauhean puuhakkaita ja intoa puhkuvia, some pursuaa toinen toistaan hienompia matkakuvia ja tunnelmapaloja muiden elämästä = ihanasta kesästä.

Nyt kun 3 viikon säälittävän lyhyt vapaus on loppusuoralla, voi todeta, että tuli tehtyä ja tuli oltua tekemättä. Eikä töihin kyllä tekisi mieli - eli lomani on siis ollut ns. kaiken tietävien paljon oppineiden mukaan liian lyhyt. Sehän olisi riittävä kuulemma vasta sitten, kun jo tuntisi hieman tylsistyneensä. 
Käsi pystyyn, kuka muka koskaan on tuntenut itsensä kesälomalla tuollaiseksi? 

Kuva: Fiskarsin ruukkialue, Raasepori 

 

 

Ensimmäinen blogi Nyt ei piätellä! eli Urputusta, katosi taannoin ilman ennakkovaroitusta ja ytlättäin. 
Pahoitteluni.
Syynä oli laiskuus - mutta ei aivan perinteisessä muodossaan. 
Kävi näet niin, että tein julkaisusopimuksen blogissa olleesta jatkokertomuksesta Pinkki lentolaukku. 
Enkä tietenkään ollut riittävän viitseliästä napsimaan jokaista jaksoa pois erikseen päivityksistä.

Mutta nyt ollaan täällä taas, ja Pinkki lentolaukku julkaistaan tuota pikaa, eli 7.9. e-kirjana ja äänikirjana. 
 

Viihdettä kirjoittava Marja Kuusela on sivupersoonistani vanhin, joten älkää erehtykö suotta kuvittelemaan, että se olisi oikea nimeni., hahaa. 

Mutta miten tämmöisen kypsemmän naisihmisen elämä kaikkine kiemuroineen on tässä välillä edennyt, ja milaisia sivuloikkia suoralta polulta tuleekaan taas tekemään, se jää nähtäväksi. Täällä ollaan taas, ja tarkoitus on pysyäkin!